Las Vegas ei ole koskaan ollut niiden matkakohteiden listalla, jonne elämäni aikana haluaisin ehdottomasti päästä. Median välittämä kuva tuosta ympärivuorokautisten kasinojen täyttämästä värivalohelvetistä ei ole tuntunut erityisen kutsuvalta.
Vaan kun työnantaja tälle viikolle juonitteli keikan Vegasin liepeille, pitihän sitä bulevardiakin käydä muodon vuoksi ihmettelemässä. Välkehtivät "nähtävyydet" eivät tähän työmatkaturistiin oikein iskeneet. Entistä naapuria siteeraten voinen todeta: "Paska homma, mutta tulipahan tehtyä."
Markkinointikikka tämäkin... Kyseisen syöttölän ovella asiakkaat ilmeisesti punnitaan, koskapa yli 350 lbs (160 kg) painaville luvataan ilmainen ateria.
Tänään sain onnekkaasti asiakkaan luona koulutustehtävät päätökseen hitusen etuajassa ja pääsin livistämään lentokentälle pari tuntia ennakoitua aiemmin. Alkuperäinen paluulento olisi lähtenyt vasta 19:45, mutta marssin toiveikkaana Unitedin palvelutiskille tiedustelemaan, josko saisin vaihtaa lippuni aikaisemmalle lennolle sikäli, kun tilaa olisi. Virkailija tutkaili paikkatilannetta koneeltaan ja hihitti hämmästelevää naurua: "Mikä kummajainen sinä oikein olet, kun täältä noin pois kiiruhdat? Kyllä täältä aikaisemmaltakin lennolta paikkoja löytyy, mutta hätäkö sinulla San Franciscoon on, jos voisit kaikessa rauhassa nautiskella Vegasin illasta?"
Kummajainen otti kuitenkin kiitollisuudella vastaan vaihdon aiemmalle lennolle. Varaslähtö kotimatkalle ei jostakin syystä tuntunut ollenkaan hullummalta vaihtoehdolta...
2 kommenttia:
Suloista kotiviikonloppua!
Varmaan kotiväen ilo korvasi Vegasin riemut
Lähetä kommentti