Leikkelin perjantaina ja tänään töissä sinistä alumiinifoliota. Näytteitä oli tehtävänä kiitettävän suuri määrä, joten materiaaliakin oli siten metritolkulla, "vähän" ylimääräistäkin. Päivän päätteeksi näpistin testimateriaalista kaksi ehkä 10 cm x 10 cm palasta kotiin tuomisiksi, koska arvelin harakkaominaisuudella varustettujen tytärten ilahtuvan kyseisestä tuliaisesta. Yksinkertaisista asioista repeää usein suurin riemu, mutta jos yksinkertainen voi mitenkään olla kiiltävää - aina parempi =)
Osuin oikeaan. Siniset folionkappaleet saatuaan tytöt hyppivät onnesta ylös-alas, hihkuivat, kiittelivät ja halasivat. Varpun riemu oli täysin estotonta, mutta Essi pysähtyi miettimään ja kysäisi sitten yhtä aikaa hämmentyneenä ja hiukan ivallisena: "Mutta eihän sun missään askartelukerhossa kai pitänyt töissä olla...?"
Niin... Mitähän tuohon olisi pitänyt vastata?
4 kommenttia:
Mikäs sen nautinnollisempaa ja jos siitä saa vielä vähän palkkaakin
Tämän takia (Essin epäilevyys) järjstetään niitä "tutustu vanhempasi työhön" -tilaisuuksia ja silloin varaudutaan siihen että esitellään vain omasta mielestä mielenkiintoisempia (ja usein lasten mielestä tylsimpiä) hommia tai tienaa-tonni-teinille annetaan vain kopiointihommaa. Silloin ei ole vaaraa "en mee tarhaan/kouluun" -aamukapinoista, jotka itäisivät ajatuksesta, että kyllähän aikuisten kelpaa hommissaan...
Kyllä minä joulutähdet/lumihiutaleet
saatuani hetken mietin että missähän se Johanna oikein on töissä, mitähän siellä oikein tehdään? Niin että melkein ymmärrän Essin pienen kateudenpoikasen, kun ei tiedä sitä hankalampaa puolta...
Jos mietin viime viikkojani työssä, niin yllättävän paljon siihen on sisältynyt paketointia ja pakettien avaamista, palaveripullakahveella istumista ja resuamista paikasta toiseen. Ja mitä se power point -esitysten rakentaminen on, jos ei sähköistä askartelua?
Sinisen kiiltopaperin veroista en ole kyllä päässyt näkemään, kuplamuovia ja maissista tehtyä pakkaustäytettä senkin edestä.
Lähetä kommentti