Viimeaikaisten postausten valossa alkaa melkein näyttää siltä, että Maissilakki on muuttumassa painotukseltaan leivontablogiksi... Viikot vipelletään kiireessä sinne tänne ja viikonloppuna, kun on aikaa puuhastella yhdessä (ja päivittää tilannetta tänne), on lasten toivomusten kärkikaksikko poikkeuksetta leikkipuistoa tai leivontaa. Sitä sitten =)
Tällä viikolla, sopivasti itsenäisyyspäivää pohjustaen, Essi muisti jostakin karjalanpiirakat, joita ei ole sitten edellisen Suomi-visiitin päästy nauttimaan. Huolimatta siitä, että piirakkapeukalo on viime vuosien käyttökatkon tuloksena jokseenkin päässyt pölyttymään, päätimme, että tästä tulee seuraava viikonloppuprojektimme. Kieltämättä mielenkiintoinen haaste: puoli voittoa oli jo se, kun onnistuimme löytämään näiltä nurkilta ruisjauhoja - kiitos Whole Foods Marketin.
Sitten itse asiaan - puuron keittoon ja taikinan tehtailuun... Taloutemme ei nykyisellään omista oikeaoppista parabolista kaulinta, siis pulikkaa (eikä liioin pastakonetta, jota kuulemma joku on tässä työvaiheessa hyödyntänyt), mutta tyttöjen pikkukaulin osoittautui ihan kelpo työkaluksi pohjien prosessoinnissa. En tiedä, miten pahaan etikettivirheeseen syyllistyimme, mutta toisinaan on tehtävä kompromisseja.
Sitten päästiinkin hauskuuden ytimeen =) Puuron levitys ja piirakoiden rypytys olivat omiaan Essille ja Varpulle, jotka laskivat viimeisen päälle tarkasti, että kumpikin saa leipoa yhtä monta piirakkaa. Pahaksi onneksi pohjia oli juurikin pariton määrä, jolloin viimeisestä olisi ollut helppoa saada vireille massiivinen epäreiluusriita. Tilanne ratkaistiin siten, että viimeinen piirakka jätettiin isän leivottavaksi. Essi opasti asiantuntijan elkein:
Pitkällisen ja keskittyneen leivontarupeaman tuloksena ehti kieltämättä tulla nälkäkin =) Kun naapuriin oli ensin viety maistiaiserä ja leipurit itse kävivät iltapalapöydän ääreen, hävisivät piirakat aika paljon nopeammin kuin olivat syntyneet. Vadille jäi huomista odottamaan yksi ainokainen piirakka, munavoita ehkä juurikin sopivasti lusikallinen. Kuinkahan diplomaattisesti noiden jakaminen mahtaa onnistua?
2 kommenttia:
Taas tuli hatunnoston paikka meikäläiselle! Älkääkä te kaulimien oikeaoppisuutta surko, ei se päälle näy. Yksi parhaista kaulimistani on ollut kylmällä vedellä täytetty viinipullo
Jos maku on se mitä ilme kertoo, niin elämästä ei puutu mitään. Nautinnollista! Urakka on kyllä ennen kuin päästään tuohon pisteeseen.
Lähetä kommentti