Joulunpyhät vierähtivät rennosti kotiseutuvilla. Oli mukavaa saada nauttia pitkästä viikonlopusta kaikessa rauhassa, vailla pakottavaa tarvetta liikennöidä sinne tänne.
Jouluaattona lähdimme koko perheen voimin päiväreippailulle uimahalliin. Essi ja Varpu keskittyivät lähinnä sukelluseksperimentteihin meidän vanhempien sahatessa kuntouintiallasta edestakaisin. Uimalla tulee takuuvarmasti nälkäiseksi, joten päiväpulikointi toimi myös hyvänä valmistavana harjoituksena aattoillan ateriaa varten.
Kotiin päästyämme lykkäsimme perinteiset laatikot uuniin ja ei-niin-perinteiset uudet perunat kiehumaan. Minimaalisella hurlumheillä rakenneltu jouluateria ei sisältänyt kymmenittäin eri ruokalajeja, mutta jokaiselle jotakin. Hyvin toimi tämä vähemmänkin stressattu kattaus - kukaan ei jäänyt nälkäiseksi kuitenkaan.
Lahjapolitiikan suhteen olemme kehittäneet suomalais-amerikkalaisen hybriditoimintamallin. Essi ja Varpu saivat kumpikin aattoiltana avatakseen yhden paketin. Muut lahjat ilmaantuivat jouluyön aikana kuusen alle ja niitä sai ryhtyä tutkimaan heti herättyään. Varpu oli tutkimassa kuusenalustaa jouluaamuna 05:20, kun itse tein lähtöä lenkille. Ehdotin, että avaisi vaikkapa yhden lahjan näin aamuhämärissä ja loput lahjat yhdessä Essin kanssa sitten, kun tämä herää.
Kun palailin kotiin vähän ennen yhdeksää, olivat molemmat tytöt jalkeilla ja leikkivät Essin huoneessa tämän uusilla Legoilla. Varpu oli malttanut odottaa itsekseen seitsemään asti, jonka jälkeen oli mennyt herättämään Essin. Isosisko suhtautui kärsimättömyyseleeseen ymmärtäväisesti...
Iltapäiväksi siirryimme naapurin puolelle viettämään perinteistä latinojoulupäivää. Uruguaylaisen filosofian mukaan joulupäivänä kuuluu olla jouluaaton muodollisuuksista ja jouluyön railakkaammasta juhlinnasta väsynyt ja viettää päivää rennon köllöttelyn ja konstailemattomien sormiruokien merkeissä. Aivan loistava konsepti!
Pelasimme ilmakiekkoa, katselimme elokuvia ja paransimme maailmaa. Pääsipä Jussi kokeilemaan Lauran "singing bowls"-ääniterapiainstrumenttejakin: