Töitä ja sirkushuveja (ja leipääkin)

Viikko Santa Claran toimistolla sujahti ohi vikkelään. Intensiiviset asiakasvisiitit tiistaina, keskiviikkona ja torstaina pitivät huolen siitä, ettei asianosaisen tarvinnut jäädä peukaloitaan pyörittelemään ja hyvä niin.

Maanantaina olisi ollut arkipyhä (President's Day), mutta tehoviikon valmistelutoimenpiteiden nimissä ei ollut aikaa jäädä tuolloin lomailemaan. Onneksi omassa kalenterissaan voi näitä juhlapyhiä siirrellä mielensä mukaan, joten rukkailin nelipäiväisen työviikon uuteen uskoon ja siirsin arkivapaani mutaman päivän myöhemmäksi. 

Perjantaiaamuna aikainen herätys ja auton nokka kohti Yosemitea. Näistä maisemista saa tuskin koskaan tarpeekseen:

Polkuseikkailuilla lempeässä auringonpaisteessa vierähti vaivatta kahdeksan tuntia. Juoksuvauhdilla ei ohuessa ilmanalassa voi kehuskella (reitin ylimmällä kohdalla Clouds Rest:issä korkeutta hippasen päälle 3000 m), mutta kelpo treenilenkki joka tapauksessa...

Lauantain paluulento Connecticutiin starttasi vasta iltamyöhällä, mikä jätti vielä lähes kokonaisen päivän muunlaisille seikkailuille. Aamusella käväisin lähilenkillä vanhoissa tutuissa Rancho San Antonion maastoissa. Loppupäivän ohjelma järjestyi mielenkiintoiseksi, kun entinen esimieheni Larry kutsui iltapäiväkylään Morgan Hill:iin vapaa-ajan projektejaan katsomaan. Niissä riittikin ihmettelemistä kerrakseen.

Larryn talo sijaitsee aivan Morgan Hillin kukkuloiden laella, mutkittelevien serpentiiniteiden takana. Takapihalla kasvaa kokoelma erityyppsiä sitruspuita, taustallaan Henry Coen luonnonpuiston huikeat laaksot ja kukkulat. Sitruunapuut ovat osa Larryn optimointiprojektia - kellarissa syntyy erilaisia versioita Limoncello-likööristä. (EU-direktiiveillä olisi varmasti sanansa sanottavana tähänkin. Luultavasti on täysin normien vastaista valmistaa Limoncello-nimistä likööriä Italian ulkopuolella, mutta en usko, että tämän asianhaaran annetaan näillä tiluksilla häiritä.)

Autotalli olikin sitten luku sinänsä. Tällä hetkellä Larrylla on työn alla 1978 Porschen virittely. Tätä yksilöä on rassailtu joulukuusta lähtien ja ainakin koeajon perusteella kulkee ihan kivasti:

Hyvin antoisa reissupäivä kaiken kaikkiaan. Ennen lentokentälle suuntaamista oli vielä vuorossa yleistä maailmanparannusta kevyen iltapalan äärellä.

Kotiinviemisiksi lykättiin vielä mukaan yksi maistiaispullo Limoncelloa. Ei hassumpaa:

Muotikravatti

Saatoin tänään lapset kouluun ja matkalla puhuimme jälleen kerran marsuista. Tyttöjen mielestä valkoinen Hymyli näyttää siltä, että sillä olisi hääpuku päällä. Tasapuolisuuden nimissä sitten pohdittiin, että Pörröllä pitäisi olla smokki ja punainen solmio kaulassa.

Tästä tuli mieleeni vitsi miehestä, jonka vaimo oli pyytänyt miestään laittamaan hienoihin juhliin pelkistetyn, yksivärisen kravatin ("plain tie"). Mies oli tullut juhliin räikeä, lentokoneen kuvia täynnä oleva kravatti kaulassa ("plane tie"). Kerrottuani vitsi, idearikas esikoisemme tokaisi:

Essi: "Mä haluaisin sellaisen kravatin, jossa on kumisaappaan kuvia."

Idean siemen saattoi olla siinä, että aamulla oli märkä ja liukas kumisaapaskeli. Voikohan jossain teettää solmioita omalla kuva-aiheella...?

Talvehtimassa

Talvikelit runtelevat USA:n koillisblokkia tänä vuonna tavallista rajummin. Esim. Bostonin seudulla on viimeisen kolmen viikon aikana satanut lunta paikoittain yli 150 cm. Connecticutissa ei ole ihan samoihin lukuihin ylletty, mutten siltikään isommin vastustellut, kun tarjottiin mahdollisuutta lähteä viikoksi Santa Claran konttorille lämmittelemään

Länsirannikolla elelläänkin poikkeuksellisen kuivaa ja lämmintä talvea. Päivälämpötilat huitelevat 20-25 C:n välillä. Sunnuntailenkillä Henry Coe State Parkissa oli kroppa kieltämättä vähän ihmeissään, kun lämpötila oli nelisenkymmentä astetta enemmän kuin lauantaiaamuna Connecticutissa. Askel nousi yllättävän kevyesti, kun yllä ei ollutkaan kolmea vaatekertaa ja luntakin vähemmän kuin puoleen reiteen:

Tänä aamuna ennen toimistolle menoa kirmasin vanhoille tutuille Mission Peakin poluille auringonnousua tutkailemaan. Näistä maisemista sai päivälle hyvän startin...

Hyvää laskiaista

Jos rapakon takana juhlittiin viikko sitten Runebergin päivää, täällä Suomessa otettiin varaslähtö sunnuntaina laskiaiselle. Serkukset juhlistivat päivää Amurin mummulassa laskiaispullan merkeissä. Ja tyttäret vielä uudestaan kotona, Amurista kun ei ilman eväitä lähdetä...

Kulttuurikasvatusta taas

Runebergin päivä hujahti ohi työmatkailun merkeissä, kun singahdin viime viikolla asiakkaan avuksi Floridaan. Muuten vallan mainio reissukomennus, eteläblokin talviaurinko teki terää kieltämättä, mutta Runebergin tortut jäivät valitettavasti jälkitoimitukseen.

Vaan parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Kansanrunous ja kirjailijan merkkipäivä jäivät vähän sivuseikoiksi joka tapauksessa, kun eilisen iltapäivän ratoksi näpertelin näitä perinneherkkuja. "Kuppikakut" tekivät kauppansa kuitenkin ja joku kiitollinen herkkusuu oli tänä aamuna kaivanut puolestani autoni esiin lumihangen alta. Ystävällisten vastapalvelusten kommuuni ei ole paha väliaikaisratkaisu ollenkaan.

Kotoutumista

Arjen pieniä (mutta tuikitärkeitä) asioita, joista voi tulkita vähitellen asettuneensa uuteen paikkaan...

1. Avainnippu. Paitsi uuden kodin avain, on avaimenperien seuraksi liittynyt paikallisen marketin etukortti sekä liikuntakeskuksen jäsenkortti, jota vilauttamalla pääsee toteuttamaan kaivattuja uimahallirutiineja. Kirjastokortti uupuu vielä, mutta se lisättäneen korttijoukon jatkoksi ihan lähiaikoina.

2. Ajokortti. DMV, toisin sanoen paikallinen ajoneuvohallintokeskus laittoi Kalifornian ajokortin takavarikkoon ja antoi tilalle uuden ajanmukaisemman. Olin kieltämättä vähän pettynyt, että noin vain riistivät sen vanhan pois. Olin jo mielessäni visioinut kattavaa ajokorttikokoelmaa, jota kelpaisi sitten vanhainkodissa esitellä jälkipolville.

3. Uuden puhelinnumeron latelemiseksi ei tarvitse enää lunttilappua. Hyvä niin.

Hätävarjelun liioittelupäivä

Mielenkiinnolla odotettu Juno jäi lopulta melko antiklimaattiseksi kokemukseksi. Aamusella herättyäni hiivin suurin odotuksin kurkistamaan ikkunasta ulos. Olihan sitä lunta tullut jonkin verran, mutta hyvin kauaksi jäätiin ennustetusta 50-70 sentin kerroksesta.

Vaan mikäpä siinä, konttori oli ja pysyi sovitusti suljettuna, joten lähdin viettämään palkallista ulkoilupäivää. Aamulenkistä kehkeytyikin varsin valaiseva kokemus. Mielenkiintoista oli se, että parin tunnn aikana ehdin nähdä valehtelematta 30-40 aura-autoa ja yhden ainoan siviiliauton. Tiet olivat aivan kelvollisessa kunnossa, mutta kansa totteli orjallisesti kotonapysymissuosituksia:

Metsäpoluilla lunta olikin vähän enemmälti, mutta suomalaisten standardien pohjalta ei mitään järin mullistavaa: 

Puuskittainen tuuli siirteli lunta varsin tehokkaasti. Kotipihalle parkkeeratut autotkaan eivät olleet lopulta puolimetrisen hangen alla, vaan jokseenkin helposti löydettävissä:

Aamulenkin jälkeen liityin viettämään kollektiivista etätyöpäivää muun asujaimiston kanssa. Linnoittauduimme Blaken olohuoneeseen kera läppärien ja kuumien kaakaomukien. Kauluspaitapukukoodit korvattiin tänään fleecehuppareilla ja tohveleilla. Ei ollenkaan hassumpi asetelma.

Iltapäivällä iski akuutti vimma leipoa korvapuusteja. Intialainen Rohit innostui ajatuksesta aivan erityisesti ja hääräsi apuna parhaansa mukaan. ("On kai ymmärrettävää, etten kykene keskittymään työsähköposteihin, koska koko talo tuoksuu kanelilta ja kardemummalta?") Niin tai näin - toimiva konsepti: