Luonnonilmiöitä

Aamulehti kertoo, että Suomessa tehtaillaan uusia pakkasennätyksiä. Meitä taas hetkautti tänään ensimmäinen maanjäristys, voimakkuudeltaan 4,1 Richteriä. Tuntui suunnilleen siltä, kuin olisi ajanut autolla töyssyyn. Kesto oli joitakin sekunteja, joten koko juttu oli oikeastaan ohi, ennen kuin edes ehti ymmärtää, mitä tapahtui. Ei siis mitään isompaa dramatiikkaa. Näitä järistyksiä täällä mannerlaattojen "saumakohdassa" tulee ja menee, onneksi harvemmin isompia...

Nyt se sitten alkaa...

... vakuutusyhtiön ahdistelu nimittäin. Osasin jo vähän odotellakin, että Essin sairaalareissun jäljiltä kaikki laskut tuskin menevät suoraan vakuutukseen, vaikka Kaiserin edustaja kävikin sairaalassa meitä tervehtimässä ja kovasti vakuutteli, että laskuista ei kannata murehtia, ne hoituvat yhtiön toimesta kyllä. Toivotaan näin!

Tänään siis kolahti postilaatikkoomme ensimmäinen lasku. Tällä kertaa meitä muisti sairaankuljetuksesta vastaava American Medical Response. Luulin jo tienneeni, että täällä sairaanhoidon laskut ovat varsin tuntuvia, mutta yllätyin silti. Yhdeksän mailin kuljetus niskatukineen, EKG-elektrodeineen ja muine lisämausteineen kustantaa 1812 dollaria. Jään kauhunsekaisella mielenkiinnolla odottamaan, millainen lasku kirjoitetaan neljästä tunnista päivystyksessä ja vuorokaudesta lasten teho-osastolla!

Mutta siis, onneksi on se vakuutus. Soitin AMR:n asiakaspalveluun, jossa ottivat ylös vakuutusnumeron ja ilmoittivat, että noin kuukauden kuluttua vakuutusyhtiö on hoitanut osuutensa ja sen jälkeen saamme "tarkistetun" laskun. Sitä odotellessa...

P.S. Vertailun vuoksi tutkailin KELAn internet-sivuja ja annoin itseni ymmärtää, että Suomessa ambulanssikuljetuksen omavastuuosuus tilanteessa kuin tilanteessa on 9,25 euroa. Mielenkiintoista.

Mössin II sisäänajossa

Muistanette, että mössimemme siirtyi autuaammille mössimismaille joulun alla saatuaan tarpeekseen sokerikuorrutteen vatvomisesta. Nyt komistaa keittiötämme uusi, entistä ehompi mössin, joka tietysti malttamattomana odottaa pääsevänsä virantoimitukseen. Jouluähkyn jälkimainingeissa ajatus kasvissosekeitosta kuulostikin varsin hyvältä, varsinkin tietäen, että Korean marketin vihannesosasto tekee tästäkin ruoanlaittoepisodista mielenkiintoisen seikkailun uusien makujen maailmaan. Lähdimme siis kaupoille ennakkoluulottomasti ja tällaisiin lähtöaineisiin päädyttiin:

Porkkanoiden kaverina vasemmalta oikealle turnipsi, jamssit, bataatti ja jicama. Turnipsi ei ole enää järin uusi tuttavuus, sitä itse asiassa käytimme lantun korvikkeena joulupöydän lanttulaatikkoa askarrellessa. Samoin bataattia on sosekeiton eineenä käytetty aiemminkin (maultaan ja koostumukseltaan jokseenkin porkkanan ja perunan välimuoto), mutta jamssin ja jicaman suhteen olimme neitsyitä. Jamssi vaikuttivat paljolti bataatin kaltaisilta, mutta jicamat meinasivat jäädä keiton ulkopuolelle kokonaan, koska ne olisi melkein mieluiten napostellut sellaisenaan heti kuorimisen jälkeen. Koostumus oli mukavan rapea ja maku ehkä jotakin kurkun ja vesimelonin välimaastosta. Kahdesta nyrkin kokoisesta yksilöstä ei ihan kauheasti jäänyt kattilaan laitettavaksi sen jälkeen, kun olimme lasten kanssa "ihan vähän maistelleet".

Varsin makoisa soppahan noista syntyi :o) Tietysti, jos tarkkoja ollaan, ei olisi ehkä ihan noin montaa sorttia kannattanut samaan pataan sotkea, jos olisi halunnut täsmällisemmin päästä perille kustakin yksitellen. Korean marketissa vain herkästi joutuu jonkinlaisen manian valtaan ja haluaa haalia heti oitis kaikkea mahdollista. Saa nähdä, mitä ensi kerralla keksitään...?

Hammaspesulla

Varpu: "Mä harjaan hampaat nyt tosi huolellisesti. Harjaan niin pitkään, että hampaat on ihan pikivalkoiset."

Elämä risaiseksi!

Hassuista asioista voi saada itselleen upporikkaan olon. Tarkoitan pyykinpesua ;o) Meillä täällä kun ei ole omaa pesukonetta, vaan taloyhtiöllä on pyykkitupia, joiden isoissa pyykkikoneissa ja kuivausrummuissa vaatehuolto sujuu kyllä ihan kohtuullisesti. Ongelmaksi on yleensä muodostunut lähinnä kolikoiden riittävyys. Pesukoneet ja kuivausrummut kun nirsouttaan syövät vain ja ainoastaan quartereita, siis 25-senttisiä, ja yksi koneellinen kustantaa kuusi tai seitsemän quarteria.

Pyykinpesussa on ollut enemmän tai vähemmän kituuttelun maku, koska taloutemme on kärsinyt kroonisesta quarter-pulasta. Ostoksilla käydessä 25-senttisiä saa rahasta takaisin kovin sattumanvaraisesti (varsinkin, kun yleensä maksetaan kortilla...) ja jos ihan tietoisesti lähtee dollareita vaihtamaan quartereiksi, ei yleensä mikään kassa halua kerralla vaihtaa kuin korkeintaan kahden dollarin edestä. Syksyllä, kun eräänä yönä Essi ja Varpu sairastuivat yhtä aikaa oksennustautiin, kävin "aamulenkillä" kiertämässä yhteensä kolme kioskia/huoltoasemaa, jotta sain vaihdettua viisi dollaria kolikoiksi...

Mutta nyt olemme kokeneet valaistumisen ja voimme elellä herroiksi! Tajusin vasta vähän aikaa sitten (hämäläinen kun olen), että oikeasti asia kuuluu tehdä niin, että marssitaan pankkiin, josta voi kymmenellä dollarilla ostaa pienen vaaksan mittaisen quarter-patukan. Hankin sitten oitis kahdella kympillä 25-senttisiä ja kyllä nyt kelpaa. Ajatella, miten ylellisen olon voi saada siitä, kun saa kummemmin laskelmoimatta pestä kaksikin koneellista kerralla. Ja voi käyttää kuivausrumpuakin.

Ja ainahan voi lisäksi haaveksia siitä, että jonakin päivänä asumme taas sellaisessa asunnossa, jossa meillä on ihan ikioma pesukone. Se se vasta jotakin!

Rakennustarvikkeita

Tänään päätimme lääkitä sunnuntai-ahdistusta käymällä eräässä Piilaakson lukuisista tekniikka-aiheisista museoista. Tällä kertaa arpa osui pieneen museoon Palo Altossa: Museum of American Heritage. Siellä oli nyt erikoisnäyttelyinä Meccano (täkäläisittäin "Erector Set") ja LEGO.

Museo oli käytännössä vain vanha omakotitalo piharakennuksineen, mutta tien toisella puolella oli tehdashalli jonka ikkunoissa lupailtiin museon muuttavan sinne jossain vaiheessa. Ihan komean LEGO-kylän olivat ahtaudesta huolimatta saaneet kyhättyä.

LEGO-näyttely oli vähän pettymys Essille, koska alunperin olimme lupailleet että siellä varmaankin olisi myös nurkkaus jossa saisi itse rakennella LEGOilla. Sellaista emme kuitenkaan löytäneet. Siispä palasimme evästauon ja lyhyen leikkipuistovisiitin jälkeen kotiin. (Lääkäri on kieltänyt Essiltä kiipeilyn muutamaksi viikoksi...)

Tytöt olivat saaneet joululahjaksi Play-Doh-muovailuvahaa ja muotteja ja se toimikin LEGOjen veroisena luovan energian purkauskanavana. Viime kerrasta viisastuneina teimme kylpyhuoneen lattialle sanomalehdillä vuoratun muovailualueen. Keittiön pöytä ja lattia kun olivat edellisen kerran jäljiltä sen verran pahasti muovailuvahan peitossa.

Inspiraatiota riitti pitkälle iltaan...

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuoden vaihtuminen näkyi harvinaisen selvästi tänään Stridersien lauantailenkillä. Normaaliin, noin 15 hengen mies- ja naisvahvuuteen oli yhtäkkiä ilmaantunut kymmenkunta ihan uutta kasvoa. Uskon, että tällä on epäilemättä jotakin tekemistä elämäntaparemonttiin viittaavien uuden vuoden lupausten kanssa. Toivon mukaan nämä "uudet lupaukset" pysyvät seurassamme jatkossakin ja lenkki-into säilyy tammikuusta tuonnemmaksikin.

Meidän perheessämme ei kummempia uuden vuoden lupauksia ole tehty, mutta normaaliarjen alkamista odotamme innolla. Essi on jo kovin ikävöinyt opettajaansa ja on ilmeisen hyvillä mielin menossa maanantaina kouluun. Varpu on harmissaan, että jumppakerhopäivä on vasta torstaina, mutta ilahtui, kun lupasin, että maanantaina voimme pitää siivouspäivän. Itse en oikein tiedä, mitä odottaisin, mutta silmäilen innokkaasti uuden vuoden juoksukalenteria, jotta voisin asetella tuleville kuukausille "kiintopisteitä". Jussi keskittyy tällä hetkellä parantelemaan flunssaa, mutta kunhan taudista toipuu, palaa innokkaana sorvin ääreen jälleen hänkin.

Millä mielellä te siellä koto-Suomessa aloittelette uutta vuotta? Hurjalta tuntuu ainakin ajatus siitä, että lämpötila siellä on tällä hetkellä noin 40 astetta (Celsiusta) vähemmän kuin täällä. Brrrrr! Vaikka sään hyvyys/huonoushan on toki vain pukeutumiskysymys...