Tänään oli Essin kannalta jännittävä päivä - eskariin ilmoittautuminen mattimyöhäisille, jotka eivät syystä tai toisesta ilmoittautuneet helmikuun hakukierroksella. Heinäkuussa kävimme ennakkoon vilkaisemassa Laurelwoodin koulua ja tuolloin saimme ystävälliseltä kanslistilta nipun papereita täytettäväksi ja kehotuksen olla paikalla ajoissa, kun ilmoittautuminen alkaa maanantaina 10.8. kello kahdeksalta.
Kuulopuheista viisastuneena (joissakin blogeissa on ollut hurjia tarinoita siitä, miten hyviin kouluihin saatetaan jonottaa jopa koko edeltävä yö) ajattelin olla ajoissa, mutta kuitenkin kohtuullinen ja hankkiutua paikalle kuudelta. Aamun sarastaessa kipittelin koulun kanslian ovelle ja voitonriemuisena havaitsin, ettei muita jonottajia vielä ollut mailla halmeilla. Kaivoin repusta kirjan ja istuin läheiselle penkille aikaani tappamaan. Kellon lähestyessä kahdeksaa ei toimiston läheisyydessä näkynyt vielä minkäänlaista liikehdintää flegmaattista siivoojasetää lukuun ottamatta. Aloin tulla vähitellen epäuskoiseksi koko ilmoittautumisen suhteen ja päätin vähän vilkuilla ympäristöä kiertämällä talon toiselle puolelle. Ja katso - jo löytyi sylttytehdas! Rakennuksen selkäpuolella oli mitä ystävällisin kyltti, jossa pahoitellen todettiin, että maanantain osalta ilmoittautuminen oli ennakkotiedoista poiketen siirretty alkamaan vasta klo 10:30. No hurraa, johan tätä lukutuokiota varten kannattikin paikalle könytä hyvissä ajoin!
Alunperin olimme suunnitelleet, että voisin hoitaa ilmoittautumisen keskenäni ja vapauttaa sitten Jussin lähtemään töihin, jossa ensimmäisen päivän kunniaksi alkaisi orientaatiosessio kello yhdeksältä. Nyt skenaario muovailtiinkin kokonaan uusiksi. Palasin kotiin, Jussi lähti kohti orientaatiopäivää ja pakkasimme lasten kanssa repullisen evästä (ja riittävän monta vesipulloa, koska sääennuste lupasi jo aamupäiväksi yli 30 C:n lukemia...) jaksaaksemme hartaina jonottaa. Koululle muutaman mutkan jälkeen päästyämme emme sitten enää olleetkaan ensimmäisiä, vaan saimme ilmoittautumisajan alettua jononumeron 14. Noin puolentoistatunnin odottelun jälkeen pääsimme paperinippuinemme lopulta kanslistin pakeille. Lopputuloksena saimme tositteen, jossa juhlallisesti kerrottiin, että ryhmät ovat auttamattoman täysiä ja olemme eskarilaisten jonossa varasijalla 33!
Kanslisti (joka amerikkalaisen palvelukulttuurin tapaan oli hyvin pahoitteleva ja kaatoi niskaamme säkillisen myötätuntoa niin pitkän jonotusajan kuin täyteen bookattujen oppilasryhmien vuoksi) lohdutteli kertomalla, ettei tilanne luultavasti ole kuitenkaan näin lohduton, koska osa oppilaista jää syystä tai toisesta kuitenkin saapumatta paikalle. Saimme ohjeistuksen joka tapauksessa saapua kouluun (kaikkien muiden ylimääräisten kanssa) kahden viikon kuluttua maanantaina. Kahden ensimmäisen kouluviikon aikana oppilaiden lukumäärästä saadaan täsmällinen käsitys ja sen jälkeen tiedetään, saako Essi jäädä Laurelwoodiin vai onko edessä siirto johonkin toiseen alueen kouluista.
Harmissamme olemme tietysti tilanteen tiimoilta, mutta toisaalta emme jaksa tästä asiasta suuremmin stressiä kantaa. Suomessa Essi olisi kuitenkin aloittaunut esikoulun vasta vuoden kuluttua, joten jos nyt käykin niin, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää siirto jonnekin vaikean matkan päähän tai "huonoon" kouluun (näissä julkisissa kouluissa on alueesta riippuen aivan päätähuimaavia eroja ja koulu oli siis jokseenkin tärkein kriteeri asuinpaikkaa valitessa...) voimme periaatteessa viettää hyvin vielä vuoden kotona. Ensi vuonna sitten ajoissa helmikuussa ilmoittautumaan!
